Arktiset laivareitit avoinna
Satelliittimittaukset näyttävät, miten arktisen jään määrä on vähenemässä jälleen tänä vuonna keskimääräistä pienemmäksi. Jään sulaessa kesäkuukausina kaksi tärkeää laivareittiä on avautunut Jäämerelle.
Vuonna 2008 sekä Luoteisväylä että Koillisväylä olivat jäättömiä ensimmäistä kertaa 1970-luvulla alkaneen satelliittiseurannan aikana - ja nyt sama on toistunut.
Venäjän pohjoisrannikolla kulkeva Koillisväylä on ollut avoin laivaliikenteelle elokuun puolivälin jälkeen, ja viimeisimmät satelliittihavainnot osoittavat, että myös Luoteisväylä näyttää kulkukelpoiselta.
Kanadan arktisen saariston halki kulkeva Luoteisväylä voi toimia oikotienä Euroopan ja Aasian välillä. Reitin avautuminen tuo tullessaan myös suvereniteettivaatimuksia sekä lajien muuttoa Jäämeren poikki.
Vuonna 2007 pohjoisen merijään pinta-ala väheni ennätysalhaiseksi lähes 30 vuotta aiemmin aloitettujen satelliittihavaintojen aikana. Samana vuonna myös historiallisesti kulkukelvoton Luoteisväylä avautui jäättömäksi ensimmäistä kertaa.
Epätavallisella säällä oli vaikutusta vuoden 2007 ennätysmäiseen merijään sulamiseen: keskisellä Jäämerellä oli selkeää ja tuulet toivat lämmintä ilmaa alueelle, mikä edisti sulamista.
Sää on ollut tänä vuonna erilainen, mutta väylien avautuminen näin aikaisin viittaa siihen, että jääpeitteen määrä saattaa saavuttaa uuden ennätyksen tänäkin vuonna.
"Jääpeitteen minimi on vielä neljän viikon päässä ja paljon riippuu arktisen alueen säistä näiden viikkojen aikana", kertoo tutkija Leif Toudal Pedersen Tanskan ilmatieteen laitokselta.
"Riippumatta siitä, saavutammeko ennätyksen vai ei, tämä vuosi vahvistaa joka tapauksessa meidän olevan aikakaudella, jolla jään määrä kesäisin on huomattavasti vähäisempi kuin aiemmin."
"Viimeiset viisi kesää ovat viisi jääpeitteen dokumentoitua minimivuotta."
Joka vuosi Jäämerellä muodostuu ja sulaa valtava määrä kelluvaa jäätä, mutta jään sulaminen on kiihtynyt.
Viimeisen 30 vuoden ajan Jäämerta tutkineet satelliitit ovat havainneet kesän lopun jääpeitteen vähenemisen 80-luvun alun 8 miljoonasta neliökilometristä historialliseen minimiin vuonna 2007, jolloin se kattoi vain 4,24 miljoonaa neliökilometriä.
Ennen satelliitteja merijään laajuuden arvioiminen mittaamalla oli hankalaa. Arktinen alue on luoksepääsemätön, sääolosuhteet ovat usein huonot ja lisäksi alueella vallitsee pitkään pimeys.
Tutkat kaukokartoitussatelliiteissa, kuten ESAn Envisatissa, soveltuvat erityisen hyvin napa-alueiden seurantaan, koska ne pystyvät kuvaamaan pilvien läpi ja valaistusolosuhteista riippumatta.
Seuraavien viikkojen aikana ESA jatkaa Arktisen alueen seurantaa Envisat, CryoSat ja SMOS -satelliiteillaan.
