Pseudosatelliitteja testataan Helsingin satama-alueella
Kun navigointisatelliittien signaalit eivät ole käytettävissä, voidaan apuun ottaa maanpinnalle asennettavat pseudosatelliitit, joiden lähettämien signaalien avulla tarkka paikannus on mahdollista myös esimerkiksi talojen ympäröimillä kaupunkialueilla. Tekniikkaa testattiin ESAn tukeman projektin kokeilussa Helsingissä kesäkuun 27. päivänä.
Suomalaisen avaruussovellusten tietokoneohjelmistoihin erikoistuneen Space Systems Finland -yhtiön liiketoimintayksikkö Naviva kehittää ratkaisuita ongelmaan, jonka jokainen GPS-laitteistoa käyttänyt tuntee: satelliittinavigointilaite ei pysty vastaanottamaan signaaleita taivaalla olevista satelliiteista joko maantieteellisistä tai teknisistä syistä. Yleisin tekninen syy on kaupunkiympäristö, missä korkeat rakennukset estävät signaalin etenemisen.
Maantieteellisesti puolestaan Suomen kaltainen korkealla pohjoisessa sijaitsevat maat ovat hankalassa asemassa, koska suurin osa paikannussatelliiteista on hyvin matalalla taivaalla. Tämä tekee signaalin kuulumisen entistäkin hankalammaksi ja saa aikaan joko palvelun katkoksia tai ainakin häiriöitä sekä epätarkkuutta.
Suomalaisidea on asentaa korkeille paikoille pseudosatelliitteja, eli pseudoliitteja. Kahden tai kolmen pseudoliitin systeemi kattaa parhaimmillaan jopa kymmenen kilometriä halkaisijaltaan olevan alueen, ja luo sille oman pienikokoisen virtuaalisen paikannussatelliittiverkoston.
Käyttäjän paikannuslaitteen kannalta pseudoliitit ovat kuin satelliitteja taivaalla ja niiden avulla saadaan vähintään vastaava tarkkuus kuin oikeiden satelliittien signaalien avulla. Pseudoliitit lähettävät Euroopan Geostationaarisatelliittinavigointisysteemin täydennysverkoston EGNOSin (European Geostationary Navigation Overlay Service (EGNOS) tietoja ja käyttävät sen tietojärjestelmiä.
Toistaiseksi tavallinen paikannuslaite ei pysty käyttämään hyväkseen koeluontoista signaalia, vaan sen vastaanottamiseen tarvitaan erikoisvarusteltu kämmentietokone. Laitteessa on useiden pseudoliittien signaalia tarkkaileva vastaanotin sekä erityinen paikannusohjelmisto.
Helsingin edustalla liikkuva koealus käyttää hyväkseen pseudoliiteista, geostationaarisatelliiteista sekä GPS-satelliiteista tulevia paikannussignaaleita. Satama-alueelle on asennettu kaksi EGNOS-pseudoliittia, yksi Suomenlinnan majakan nokkaan ja toinen Katajanokalla olevaan antennimastoon.
Viime viikon testejä oli Space Systems Finlandin lisäksi tekemässä Geodeettinen laitos, joka ylläpitää jo Suomessa Virolahdella tutkimuskäytössä olevaa EGNOS-maa-asemaa. Alustavien tulosten mukaan pseudoliittien avulla saatu paikannustarkkuus on vähintään yhtä hyvä kuin GPS-satelliiteilla, joten pseudoliitit voivat olla hyvä ja edullinen tapa luova jopa senttimetrien tarkkuudella toimivia paikallisia navigointijärjestelmiä. Kaupunkialueiden lisäksi pseudoliitteja voidaan asentaa esimerkiksi suuriin varastotiloihin, jolloin automaattiset robotit voivat liikkua tilassa yksinkertaisesti GPS-tekniikkaan perustuvien paikannuslaitteiden avulla.
EGNOS on GPS-satelliittinavigointijärjestelmää täydentävä palvelu, joka koostuu kolmesta geostationaariradalla olevasta satelliitista sekä maa-asemien verkostosta, joka välittää tietoa GPS:n lähettämien signaalien luotettavuudesta ja tarkkuudesta. Sen avulla vastaanottimen sijainti pystytään määrittelemään parin metrin tarkkuutta paremmin, mikä on olennaisesti tarkempi tulos kuin GPS:n normaali 15-20 metrin sijaintitarkkuus. EGNOS on parhaillaan varsinaista käyttöönottoaan edeltävässä vaiheessa, missä sen tarkkuutta ja luotettavuutta tutkitaan.
EGNOS on ESAn, Euroopan komission ja Euroopan lentoliikenteen lennonjohtoturvallisuudesta vastaavan Eurocontrolin yhteinen hanke, joka toimii eurooppalaisen Galileo-satelliittinavigointijärjestelmän edeltäjänä.
