25 vuotta avaruustoimintaa Suomessa

"Suomi on ollut mukana yli 30 avaruusaluksessa, joista 75 prosenttiin on osallistunut myös Ilmatieteen laitos", laskelmoi Ilmatieteen laitoksen ympärille muodostuneen Kumpulan avaruuskeskuksen johtaja Hannu Koskinen avauspuheenvuorossaan. "Aivan mitätön saavutus tämä ei mitenkään mitattuna ole!"

Kuvien ja kertomusten kautta palattiin 1980-luvun maailmaan, jossa Suomi pyrki Ruotsin ohessa Neuvostoliiton tiedeohjelmiin mukaan. Tuohon aikaan ennen Suomi teki poliittisia selvityksiä osallistumisistaan avaruustoimintaan, ja jo tuolloin neuvoteltiin myös mahdollisesta ESA-jäsenyydestä.

Marsiin!

Alkuperäinen suunnitelma oli osallistua neuvostoliittolaisten Interball-satelliittien plasmaspektrometreihin, mutta sen sijaan ensimmäiseksi avaruuslaiteohjelmaksi muodostuikin osallistuminen Marsiin matkaavien Phobos-luotainten ASPERA-hiukkasmittalaitteisiin ruotsalaisten kanssa.

Koska avaruustoiminta oli uutta ja sillä oli poliittisia ulottuvuuksia, piti Neuvostoliiton avaruusohjelmaan osallistumisesta päättää hallitustasolla. Lupa saatiin vuoden 1985 alussa.

1. toukokuuta 1985 käynnistyi Tekesin rahoittama projekti, jossa alettiin rakentamaan ASPERAa.

"Ensimmäinen toukokuuta 1985 käynnistyi Tekesin rahoittama projekti, jossa alettiin rakentamaan ASPERAa", kertoi keskeisesti laiteprojekteissa mukana ollut professori Risto Pellinen. "Siinä oli merkittävää, että VTT saatiin mukaan. Heillä oli käynnistynyt vuotta aiemmin avaruusteknologian erityisohjelma. Kävin esittelemässä ASPERAn mahdollisuuksia ja VTT päätti satsata hankkeeseen. Se oli erinomainen avaus ja yhteistyö oli hyvää."

Helmikuussa 1986 avautui uusi, suurempi mahdollisuus avaruuslaiterakennukseen myös Phobosiin suunnitteilla olleen LIMA-D-laserlaitteen kautta. Sen tarkoituksena oli höyrystää laserilla Marsin Phobos-kuun pintaa massaspektrometrianalyysia varten.

"LIMA-D-hanke käsiteltiin nopeasti hallituksen iltakoulussa huhtikuun alussa ja pääministerin Sorsan ainoa kysymys oli, että eihän tällä ole mitään tekemistä tähtien sodan kanssa", Pellinen muisteli. Yhdysvaltain presidentti Reaganin ”Tähtien sota” –hanke ja sen laseraseet olivat tuolloin uutisissa, mutta avaruustutijoiden suunnitteleman rauhanomaisen, pienen ja varsin kauaksi lähetettävän laserlaitteen etenemisen mahdollistava rahoitus saatiin pikavauhtia kesäkuun alussa 1986.

Ovet auki Eurooppaan

Samaan aikaan käytiin voimakkaasti myös ESA-neuvotteluja ja 19. syyskuuta 1986 allekirjoitettiin liitännäissopimus avaruusjärjestöön liittymisestä. ESAn liitännäisjäsenyys käynnistyi seuraavan vuoden alusta.

"Jos olisi silloin pitänyt sanoa, mitä seuraavan 25 vuoden aikana tehdään, ei olisi voinut sanoa yhtään mitään", arvioi Pellinen. "Se, että menimme LIMA-D-projektiin mukaan oli erittäin hyvä asia myös siksi, että saimme sen kautta myös yhteistyön ranskalaisten kanssa käyntiin."

Ranska onkin ollut Suomen ja etenkin Ilmatieteen laitoksen tärkeä kumppani avaruustoiminnassa. Avainasemassa oli suomalaisten yläilmakehän mittauksissa käyttämä tekniikka. "Voisikohan niitä sensoreita soveltaa avaruuslaitteisiin, kun ne toimivat samoissa paine- ja lämpötila-alueissa kuin Marsin pinnalla?", Pellinen muisteli häneltä kysyttäneen Ranskassa.

Pellinen otti alkoi välittömästi selvittää asiaa ja tämä sovellusalue monenlaisia jatkoprojekteja: avaruuskäyttöön viritetyt, mutta periaatteessa täysin tavalliset säähavaintopallojen mittalaitteissa käytetyt Vaisala –yhtiön tekemät anturit ovat löytäneet tiensä sittemmin Marsin ja Saturnuksen Titan-kuun pinnalle. "Yhteistyö tuotti myöhemmin myös SWAN- ja GOMOS-mittalaitteet sekä paljon muuta."

ASPERA-perheen hiukkasmittalaitteita on lennätetty tuon jälkeen Marsin ja Venuksen kiertoradoille, joissa ne ovat toiminnassa vielä nykyäänkin.

Ei vain toisia taivaankappaleita

Historian jälkeen katsottiin nykytilannetta ja spekuloitiin tulevaisuutta. Avaruustoiminta on laajentunut Suomessa Ilmatieteen laitosta laajemmallekin, niin teollisuuteen kuin muihinkin tutkimuslaitoksiin, mutta juhlatilaisuuden isäntäorganisaatio on yhä edelleen keskeinen tekijä alalla.

"Ilmatieteen laitoksen tämän hetken suurin ja haastavin hanke on suomalaisvetoinen uudentyyppinen luotain Marsiin, ja ensimmäisen alukseen hyötykuormaa rakennetaan parhaillaan", kertoi tutkija Ari-Matti Harri. MetNet-laskeutujia valmistellaan Venäjän kanssa.

"Toinen suurhankkeemme on osallistuminen ESAn Bepi-Colombo-merkuriusluotaimeen ja kolmas on sähköpurje, suuri teknologinen innovaatio, joka päihittää moninkertaisesti normaalin aurinkopurjeen työntövoiman."

"Ilmatieteen laitoksen avaruustoiminta ei ole kuitenkaan pelkästään avaruuden tutkimusta", korosti professori Tuija Pulkkinen. "Siinä on voimakkaasti ollut koko ajan mukana kaukokartoituskomponentti. Se on laajentunut koko ajan, ja etenkin viime vuosien aikana satelliittimenetelmät ovat tunkeutuneet kaikkialle ilmakehätutkimukseen. Sen kautta avaruuskomponentti on tullut mukaan kaikkialle Ilmatieteenlaitoksessa, esimerkiksi ilmanlaatuun, ilmastonmuutokseen ja meteorologiseen tutkimukseen."

Seminaarin päättäneessä paneelikeskustelussa pohdittiin erilaisia tulevaisuudenkuvia Suomen avaruustoiminnalle. Panelistit painottivat erityisesti laaja-alaisuuden ja tasapainon säilyttämistä. Spekulaatioissa tulevaisuuden näkyvistä avaruussovelluksista päällimmäisinä nousivat esiin erityisesti aurinkovoimasatelliitit, avaruusturismi ja sähköpurjeen käyttömahdollisuudet.

Nämä saattavat kuulostaa utopistisilta, mutta niin olisivat tuntuneet myös monet nykyiset avaruussovellukset 1980-luvun puolivälissä…