Apua avaruudesta Ebola-arvoitukseen
Ebola-verenvuotokuume on iskenyt taas Luoteis-Kongoon. Tällä kertaa Euroopan avaruusjärjetö ESA tulee mukaan taistoon sitä vastaan ja ryhtyy keräämään satelliiteillaan tietoa, joka saattaa auttaa ratkaisemaan tämän kuolettavan taudin tieteellisen arvoituksen.
Kun Ebola alkaa levitä Keski-Afrikassa, saattaa se tappaa suuria määriä ihmisiä. Lähellä Gabonin rajaa Länsi-Kongossa Cuvetten alueella sijaitsevaan Mbomon kaupunkiin keskittyneen viimeisimmän epidemian aikana on tähän mennessä kuollut yli 20 ihmistä.
Tauti aiheuttaa äkillistä sisäistä verenvuotoa ihmisissä sekä apinoissa. Ebola-virus on epäilemättä peräisin jostain syvältä viidakosta, mutta sen luonnollista isäntäorganismia tai alkuperäistä syntypaikkaa ei tunneta.
”Ihmiset saavat tartunnan vain kun henkilö on kontaktissa jo tartunnan saaneen eläimen kanssa”, sanoo Ghislain Moussavou Gabonissa sijaitsevasta kansainvälisestä lääketieteen tutkimuskeskuksesta (CIRMF).
”Gabonissa ja Kongossa ei ollut ihmistartuntoja vuosien 1998–2000 välillä, mutta emme voi vahvistaa, ettei tartuntoja olisi ollut eläimistössä. Enimmäkseen tauti vahingoittaa eläinkantoja, etenkin gorilloja ja simpansseja.”
Kongon tämänhetkisen taudinpuhkeamisen alkuperä on jäljitetty lokakuun loppuun, kun mbomolaiset metsästäjät olivat syöneet viidakosta kuolleena löytämänsä villisian.
Se tosiasia, että tartunnan saaneet eläimet sairastuvat ja kuolevat, osoittaa etteivät ne voi olla Ebolan lähde. Vaarallisten taudinaiheuttajien tutkimusta varten koottu harvinainen tason 4 bioturvallisuuslaboratorio, jonka avullla CIRMF metsästää Ebolan alkuperää; tutkijat ottavat viidakosta vangituilta eläimiltä verta ja etsivät siitä merkkejä Ebolasta. Tauti saattaa elää jossain eläimessä ilman, että se aiheuttaa sille ongelmia, mutta saa aikaan taudin puhkeamisen jossain toisessa eläimessä.
Työ on vaikeaa, minkä lisäksi jo pelkkä Keski-Afrikan sademetsien lajien moninaisuus ja maantieteellinen vaikeapääsyisyys tekevät tehtävästä vaikean.
Ensi vuodesta lähtien ESA välittää CIRMF:lle maanhavainnointisatelliittiensa tuottamaa tietoa alueesta yhtenä osana Epidemio-nimistä uutta projektia.
Moussavou toivoo, että uudet tiedot maantieteelliseen tietojärjestelmäohjelmaan syötettynä antaisivat joitakin lisävihjeitä: ”Koko tutkimusalueen ekologisten parametrien kuvaaminen ei ole mahdollista pelkästään kentältä käsin. Kaukokartoitus ja maantieteellinen tietokanta voivat auttaa alueen tutkimusta alhaisin kustannuksin. Tietokantaa on mahdollista lisäksi päivittää säännöllisesti.”
”Eläinten verta tutkiva CIRMF-ryhmä keskittää voimansa gorillojen rauhoitusalueeseen Lossiin Kongossa, missä aikaisempien epidemioiden aikana on havaittu suurta gorillakuolleisuutta. Lossi sijaitsee keskellä metsää, yli 15 kilometrin päässä lähimmästä ajoväylästä ja on kooltaan 400 neliökilometriä, joten täysin kattava näytteenotto on käytännössä mahdotonta sekä ajan että tilan asettamien rajoitusten tähden.”
”Tavoitteenamme on monipuolistaa alueita, joilta keräämme näytteitä, ja koska virustartuntoja on varmasti monissa keskellä metsää sijaitsevissa paikoissa, on tutkimuksen kannalta kiinnostavien paikkojen ennalta tapahtuva alustava tunnistaminen ja kuvaus on välttämätöntä. Kaukokartoitus voi auttaa kohteiden valinnassa, jolloin ponnistelut voidaan keskittää oikeisiin paikkoihin.”
Kartoittamalla maantieteellisen tietokantajärjestelmän avulla alueet, joista tartunnan saaneita eläimiä todennäköisimmin löytyy, voidaan ympäristöolosuhteiltaan samankaltaiset alueet nostaa esiin epäilyttävinä alueina ensisijaista tutkimusta varten. Tulevaisuudessa CIRMF suunnittelee alkavansa tutkia Ebolan vasta-aineiden yleisyyttä myös ihmispopulaatiossa, mikä auttaa tunnistamaan mahdollisia tartuntariskialueita.
”Uuden tekniikan avulla voimme hallita, järjestää ja esittää tietoja monista erilaisista lähteistä”, Moussavou lisää. ”Tällainen lähestymistapa sisältää kasvillisuuden dynamiikan, vesimassan tasonvaihteluiden ja ilmastomuutosten tutkimista tilassa ja ajassa – tiedot näistä kaikista saamme satelliiteilta.”
Yksityiskohtaiset ilmatieteelliset tiedot, jotka tällä hetkellä ovat lähes olemattomia, saattavat myös olla merkittäviä, sillä Ebola-epidemioiden säännöllisyys viittaa kausitekijään: ”Tämä vihjaa siihen, että tietyt ekologiset olosuhteet saattaisivat kuvata lähteen isännän elinympäristöä”, Moussavou päättelee. Satelliittien lähettämät tiedot saattavat johdataa tutkijat suoraan Ebolan alkuperän luokse.
