Arktinen otsonikato oli maaliskuussa ennätyssuuri
ESAn Envisat-satelliitti on mitannut ennätysalhaiset otsonitasot Euroopan ja Atlantin yllä maaliskuussa.
Ennätys aiheutui poikkeuksellisen voimakkaista tuulista, jotka tunnetaan napapyörteenä. Tuulet eristivät ilmamassat pohjoisnavan lähialueella ja estivät niitä sekoittumasta keskisten leveysasteiden ilman kanssa.
Tämä johti ennätysalhaisiin lämpötiloihin ja loi olosuhteet, jotka muistuttavat vastaavia Etelämantereen yllä sen talven aikana.
Kun maaliskuun auringonvalo lämmitti kylmää ilmamassaa, se vapautti kloori- ja bromiatomeja, jotka ovat otsonia tuhoavia kaasuja. Ne ovat peräisin CFC-yhdisteistä ja pilkkovat otsonimolekyylejä happimolekyyleiksi. Tätä tapahtuu enimmäkseen alemmassa stratosfäärissä, noin 20 kilometrin korkeudella maanpinnasta.
Otsonikerros sijaitsee noin 25 kilometrin korkeudessa. Se toimii auringonvalon suotimena, joka suojaa maapalloa haitallisilta ultraviolettisäteiltä. UV voi vahingoittaa meren eliöstöä sekä nostaa ihosyövän ja harmaakaihin riskejä.
Stratosfäärin lämpötilat arktisella alueella osoittavat suuria vaihteluita talvesta toiseen. Viime vuonna sekä lämpötilat että otsonin määrä olivat hyvin korkeita pohjoisella napa-alueella. Edelliset poikkeuksellisen alhaiset stratosfäärilämpötilat pohjoisnavan yllä mitattiin vuonna 1997.
Tutkijat yrittävät nyt selvittää, miksi vuosien 2011 ja 1997 arktiset talvet olivat niin kylmiä ja olivatko ne satunnaisia tapahtumia vai tilastollisesti sidoksissa maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen.
"Muuttuvassa ilmastossa on odotettavissa, että keskimääräiset stratosfäärin lämpötilat alenevat, mikä johtaa runsaampaan kemiallisen otsonikatoon", kertoo Mark Weber Bremenin yliopistosta.
"Toisaalta, monet tutkimukset osoittavat, että stratosfäärinen kierto pohjoisella pallonpuoliskolla voi tulevaisuudessa voimistua ja siitä seuraisi, että enemmän otsonia kuljettuisi tropiikista korkeille leveysasteille, mikä vähentäisi otsonikatoa."
Vastaus ongelmaan vaatii enemmän tutkimusta otsonimallinnuksessa sekä otsonimäärän muutosten tutkimusta. Tämä on mahdollista ainoastaan historiallisesta satelliittidatasta. ESAn ilmastonmuutostutkimusta tukevassa ohjelmassa (Climate Change Initiative Programme) on tälle tutkimukselle omistettu projekti.
"Envisatin Sciamachy, MIPAS ja GOMOS -instrumenttien mittaukset tarjoavat ainutlaatuista tietoa otsonista. Ne mahdollistavat tutkijoiden erottavan toisistaan kemialliset ja dynaamiset muutokset sekä auttavat tunnistamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksen stratosfääriin. Siksi on tärkeää pitää nämä instrumentit mittaustoiminnassa mahdollisimman pitkään", perustelee Weber.
Vaikka CFC-yhdisteet kiellettiin Montrealin pöytäkirjassa 1987, ne eivät vieläkään ole kadonneet ilmasta, mutta niiden määrä on laskussa. Tästä huolimatta voimakas kemiallinen otsonikato tulee jatkumaan tulevina vuosikymmeninä poikkeuksellisen kylminä arktisina talvina.
