CryoSatin data on nyt vapaata kaikille
Tutkijat voivat nyt hyödyntää uutta dataa määrittääkseen tarkasti, miten maapallon jääolot muuttuvat. ESAn CryoSat-mission data mahdollistaa askeleen eteenpäin ymmärtämyksessämme jään ja ilmaston monimutkaisesta keskinäisestä suhteesta.
Alkuperäisen CryoSat-laukaisun epäonnistuttua vuonna 2005 tutkijat eri puolilla maailmaa ovat joutuneet odottamaan pitkään tietoa jään paksuudesta - mikä tekee julkistamisen vieläkin suuremmaksi virstanpylvääksi.
ESAn CryoSat-mission johtaja Tommaso Parrinello ilmoitti julkistamisesta CryoSatin validointikokouksessa alkuviikosta. "Olemme iloisia voidessamme julkistaa tämän tärkeän virstanpylvään, joka tapahtuu vain pari viikkoa käyttöönottovaiheen loppumisen jälkeen", Parrinello kuvaili.
"Kansainvälinen tiedeyhteisö saa ilmaisen ja helpon pääsyn CryoSatin mittauksiin. Kyseessä on ainutlaatuinen datakirjasto, joka auttaa määrittämään ilmastonmuutoksen vaikutusta maapallon jääkenttiin."
Satelliitit ovat jo aiemmin paljastaneet, että arktisen alueen jääpeite on vähenemässä, mutta CryoSat täydentää kuvan antamalla tarkkaa tietoa siitä, miten jään paksuus, sekä jäätiköissä että kelluvana napaseuduilla, muuttuu ajan myötä.
Tiedot jään levinneisyydestä ja paksuudesta antavat yhdessä selkeää näyttöä jäätilavuuden muutoksista.
Viime vuoden huhtikuussa laukaistu CryoSat sekä sen maanpäälliset laitteistot ovat osoittaneet olevan erinomaisessa toimintakunnossa.
"On hienoa nähdä tiedon pääsevän nyt julkiseen jakeluun. Tämän saavuttaminen näin nopeasti on osoitus ESAn tiimin ponnisteluista", kertoi professori Duncan Wingman Lontoossa sijaitsevasta UCL-yliopistosta.
"Tiedämme jo laitteston tuottavan erittäin tarkkoja tuloksia. Seuraavaksi alamme nähdä niiden muuntamista aidoiksi tieteellisiksi saavutuksiksi."
CryoSat kantaa mukanaan hienostunutta tutkakorkeusmittaria, joka pystyy mittaamaan merijään paksuuden senttimetrien tarkkuudella ja havaitsemaan muutokset jäätiköissä etenkin Grönlannin ja Etelämantereen reunamilla, joissa syntyy jäävuoria.
CryoSat erottuu edukseen sen ansiosta, että se kykenee paljastamaan pieniä muutoksia kahden eri tyypin jääkentissä. Sen lisäksi satelliitin rata vie sen aiempia missioita lähemmäksi napoja.
Avainasemassa merijään paksuuden kartoittamisessa on kyky erottaa tutkasignaalien avulla toisistaan jäälautat sekä niiden välissä olevat ohuet railot.
Ylimpänä olevassa kuvassa esitetään päällekkäin Envisatin tutkakuva sekä CryoSatin tutkamittaukset samasta alueesta. Se todistaa selvästi, miten CryoSatin mittaukset vastaavat jään railokohtia.
Mission varhaiset tulokset ovat myös osoittaneet, miten CryoSatin dataa voidaan käyttää ymmärtämään arktisten valtamerten kiertoa jään vetäytyessä.
Koska satelliitti yltää 88 asteen latitudeille asti, pystytään sen ansiosta täyttämään 'valtamerten dynaamisen topografian' kartoitusten aukot. Termillä tarkoitetaan vedenkorkeuden eroa verrattuna geoidiin eli siihen mikä olisi kuvitteellisen maailmanlaajuisen valtameren pinnan taso mikäli tuulta, vuorovettä ja virtoja ei esiintyisi.
