Napa-alueiden tutkijat korostavat satelliittihavaintojen tärkeyttä
Arktisen alueen merijään pienentyessä kohti uutta kesäminimiään tutkijat painottavat satelliittien poikkeuksellisen tärkeää roolia Kansainvälisen polaarivuoden aikana ilmastonmuutoksen kartoittamisessa.
Oslossa viime viikolla järjestetty Kansainvälisen polaarivuoden (IPY) saavutuksia juhlistava konferenssi keräsi 2400 tutkijaa, opettajaa ja pohjoisten yhteisöjen jäsentä. Määrä oli suurempi kuin koskaan aiemmin napa-alueiden tutkimuskokoontumisissa.
Haastava kaksivuotinen polaarivuosiohjelma vuosina 2007-2009 tähtäsi ymmärtämyksemme parantamiseen napa-alueiden pulmiin ja siihen miten monimutkainen ympäristön ja ilmaston suhde toisiinsa on.
"Satelliittihavainnot ovat mullistaneet ymmärtämyksemme kryosfääristä ja sen kriittisestä roolista Maan ilmastojärjestelmän muovaamisessa", totesi Maailman ilmastotutkimusohjelman johtaja Ghassem Asrar.
Euroopan avaruusjärjestö tarjosi koordinoituja havaintoja sekä Arktisesta että Antarktisesta alueesta. Työhön osallistuivat esimerkiksi ERS-2 ja Envisat -satelliitit.
Sen lisäksi ESA oli mukana johtamassa globaaliin järjestöjen yhteistoimintaan liittyvää GIIPSY-projektia, jossa kerättiin sekä avaruudesta että paikan päältä tehtyjä poimintoja kiintopisteiksi sekä menneiden että tulevien muutosten mittaamiseen.
"Pidän avaruusjärjestöjen ja varsinkin ESAn kriittistä roolia ratkaisevana ensimmäisen kansainvälisen kaukokartoitussatelliittien yhteiskäyttöprojektin onnistumisessa", kiitteli Kenneth Jezek Byrdin napatutkimuskeskuksesta Ohion valtionyliopistosta.
Ilmastonmuutoksen vaikutusten tullessa nopeasti näkyviin, satelliitit ovat havainnoineet muutamia dramaattisia muutoksia IPY-kauden aikana. Envisatin tutka kuvasi jääsillan murtumisen ja koko Wilkinsin jäähyllyn muuttumisen epästabiiliksi viime vuonna. Myös pienin pohjoinen napajään levinneisyys mitattiin vuonna 2007.
Jälleen kerran pohjoisen merijään määrä on kovan keskustelun kohteena, koska juuri nyt jääpeitteisyys on vajonnut vuoden 2007 tilanteen alle. Tämä viittaisi siihen, että tämänvuotisen kesän jääpeitteisyys voi vajota ennätyspieneksi.
ESAlla on käytössään uusi työväline Maan jään ymmärtämiseen: 8. huhtikuuta laukaistu CryoSat-2-satelliitti. Kartoittamalla jäänpaksuuden muutoksia CryoSat-2 tuo pöydälle uusia todisteita siitä, miten nopeasti jään tilavuus muuttuu, ei pelkästään kelluvissa osissaan napa-alueilla vaan myös Grönlannin ja Etelämantereen paksuissa jäätiköissä.
Konferenssi korosti myös, miten pitkäaikainen satelliittidata on ollut ratkaisevaa ilmakehää vahingoittavien kaasujen seurannassa ja niiden vaikutusta otsonikerrokseen.
Otsonikerrosta on tutkittu rutiininomaisesti avaruudesta jo kolmen vuosikymmenen ajan - sen minimi havaittiin Etelämantereella vuonna 2006. Vuonna 2009 ERS-2, Envisat ja MetOp kantoivat kortensa kekoon tutkimuksessa, jossa todettiin hidas otsonin kokonaismäärän palautumiseen viittaava kehitys.
Konferenssin puhujat terottivat jatkuvan valvonnan tarvetta napa-alueilla niiden ilmastoprosessien ymmärtämyksemme parantamiseksi. Alueiden syrjäisyys korostaa kriittisten satelliittimittausten tärkeyttä ja uusien satelliittimissioiden suunnittelun tarvetta tiedoissamme olevien aukkojen paikkaamiseksi.
ESA on hyvissä asemissa polaarialueiden tutkimuksen tukemisen jatkamiseen Earth Explorer -sarjan satelliittiensa sekä GMES-ohjelman Sentinel-missioidensa kautta.
