Uusi arktisen alueen jääkartta paljastettiin

Kiertäessään Maata yli 700 kilometrin korkeudessa ja yltäessään aina kahden asteen päähän navoista, Cryosat on tehnyt seitsemän kuukauden aikana tarkkoja mittauksia planeettamme jääalueiden paksuuksien muutoksista.

Satelliitit ovat jo aiemmin paljastaneet, että arktisen alueen merijää on vähenemässä. Keväällä 2011 sen pinta-ala jäi kolmanneksi pienimmäksi mitä satelliiteilla on koskaan vastaavaan vuodenaikaan mitattu. Ilmastonmuutoksen kokonaisvaikutuksen ymmärtämiseksi haavoittuvilla napa-alueilla täytyy kuitenkin määrittää tarkkaan, miten jäänpaksuus muuttuu.

Vastauksen saamiseksi ryhmä tutkijoita johtajanaan Duncan Wingham University College London -yliopistosta ehdotti CryoSat-satelliittia ESAlle vuonna 1998. Alkuperäisen CryoSatin menetys kantoraketin vian vuoksi laukaisussa vuonna 2005 aiheutti valitettavasti tutkijoille suunniteltua pidemmän odotuksen.

Korvaavan satelliitin laukaisu huhtikuussa 2010 on tuottanut ensimmäiset jäänpaksuuden kartat. Ne osoittavat selvästi, että CryoSat tuottaa huippulaatuisia mittauksia ja parantaa napa-alueiden tutkimusta huomattavasti.

Tulokset esittelivät Le Bourgetin ilmailu- ja avaruusnäyttelyssä ESAn kaukokartoitusohjelmien johtaja Volker Liebigin sekä Tanskan teknillisen yliopiston avaruusinstituutin René Forsberg.

"Uusintalentoon liittyy aina riskejä", arvioi Wingham. "Odotus on pitkä ennen kuin kaikki pääsevät näkemään, millaisia tuloksia saadaan."

"Tuloksissa on erityisen hienoa, että ne eivät pelkästään näytä laitteiden olevan huippuluokkaa - minkä tiesimme jo ennalta - mutta että myös geofysiikan datan laatu vastaa odotuksiamme."

"Niistä voidaan kiittää ESAn ja UCL:n tiimejä, jotka ovat työskennelleet ahkerasti. Olen hyvin tyytyväinen uusiin tuloksiin."

CryoSat mittaa merijään korkeutta vedenpinnan tason yläpuolella. Sen avulla voidaan laskea jään kokonaispaksuus. Mittauksien avulla luotiin ensimmäinen arktisen alueen jääkartta, joka esittää tilannetta tämän vuoden tammikuusta ja helmikuuhun, jolloin jäänpaksuus oli vuosittaisessa maksimissaan.

Data on poikkeuksellisen yksityiskohtaista ja huomattavasti parempaa kuin satelliitille asetetut vaatimukset. Siitä erottuvat jopa tuulen jäähän aiheuttama pitkulaiset rakenteet keskisellä Jäämerellä.

Nämä merkittävät tulokset saatiin vain vuosi laukaisun jälkeen. Kyseessä on tärkeä askel matkalla satelliittilennon yhden päätavoitteen saavuttamiseksi eli määrittämiseksi miten paljon merijää ohentuu napa-alueilla muuttuvan ilmaston myötä.

Myös Etelämantereesta on luotu uusi kartta, joka näyttää jäätikön korkeuden. Se on vielä alustava tulos, koska tarvitaan lisää dataa ennen kuin CryoSatin suorituskyky pääsee oikeuksiinsa.

Siitä huolimatta CryoSatin kattavuus molemmilla napa-alueilla voidaan osoittaa jo käytännössä: osa Etelämantereesta nähdään tällä tarkkuudella avaruudesta nyt ensimmäistä kertaa.

Lisäksi mannerjään reunat, joissa se kohtaa valtameren, voidaan nyt havainnoida yksityiskohtaisesti ensi kertaa CryoSatin hienostuneen tutkatekniikan ansiosta. Tämä on tärkeää, koska niissä tapahtuu suuria muutoksia.

"On hienoa nähdä nämä jännittävät tulokset", kommentoi ESAn Richard Francis, joka toimi CryoSat-2:n projektijohtajana sen kehityksen ajan. "On kestänyt noin kymmenen vuotta muuntaa alkuperäinen ehdotus lentäväksi satelliitiksi, kymmenen vuotta kovaa työtä ja omistautumista alle sadan ihmisen ydintiimiltä, joita ovat avustaneet osaavasti parisataa muuta asiantuntijaa."

"Ensimmäiset tulokset ovat mielenkiintoisia, koska alamme näkemään satelliitin potentiaalin käytännössä", kertoo CryoSatin hallintakeskuksen lennonjohtaja Tommaso Parrinello. "Seuraavat kuukaudet omistetaan sille, että saamme valmiiksi kokonaiskuvan siitä, miten napajää muuttuu."