Leonidien meteoriparvi näkyy tiistaina aamulla

Leonidit ovat tähdenlentoja, joita näkyy aina marraskuun puolenvälin paikkeilla. Ne syntyvät, kun aikanaan avaruuden halki kyseisestä kohdasta mennyt komeetta on jättänyt jälkeensä pieniä hiekanjyvän kokoisia kappaleita, jotka ilmakehään törmätessään loistavat taivaalla tähdenlentoina. Leonidien tähdenlentoparven hiukkaset ovat peräisin komeetta Tempel-Tuttlen jälkeensä jättämästä hiukkasvanasta. Tempel-Tuttle vierailee aurinkokuntamme sisäosissa noin 33 vuoden välein ja samalla se jättää jälkeensä aina uuden ohuen meteorivanan. Tänä vuonna maapallo kulkee vuosina 1767 ja 1866 muodostuneiden hiukkasvanojen läpi. Ensinmainittu osuu Eurooppaan ja jälkimmäinen Pohjois-Amerikkaan.

Komeetan kierrosajan mukaan leonidit ovat poikkeuksellisen runsas parvi aina 33 vuoden välein, jolloin normaalia suurempi aktiivisuus kattaa muutaman vuoden ennen ja jälkeen tarkan maksimivuoden. Parhaimmillaan ilmiö yltyy tähdenlentomyrskyksi, jolloin taivaalta sataa tuhansia tähdenlentoja tunnissa, kuten kävi esimerkiksi vuosina 1798, 1833, 1865 ja 1866 sekä 1966.

Nimi "Leonidit" tulee siitä, että tähdenlennot näyttävät tulevan leijonan tähtikuviosta, jonka latinankielinen nimi on Leo. Käytännössä tähdenlentoja näkyy parhaimmillaan koko taivaan alueella ja niitä suihkii jopa ylöspäin horisontista silloinkin, kun leijonan tähtikuvio on vielä horisontin alapuolella.

Nyt näkyvä pienehkö leonidimyrsky on ennusteiden mukaan viimeinen lähes sataan vuoteen - seuraava suurempi tähdenlentotulitus koittaa vasta marraskuussa 2098. Tämä siitä syystä, että 2030- ja 2060-luvuilla maapallo kulkee liian kaukaa leonidihiukkasten ydinalueesta avaruudessa.

Menossa oleva leonidien suurempien näyttäytymisten kausi alkoi vuonna 1998 ja päättyy nyt 2002. Kuluneiden vuosien kaksi parasta tähtisadetta koettiin Länsi-Euroopassa vuonna 1999 ja Kauko-Idässä 2001. Vuoden 2002 leonidimaksimeja odotetaan poikkeuksellisesti kahden eri mantereen kohdalle. Tähtisateen ensimmäinen maksimi koittaa tiistaina 19.11. Euroopan aamuyön kohdalla. Suomen lisäksi ensimmäisen maksimin otollista tarkkailualuetta ovat koko Länsi-Eurooppa ja läntinen Afrikka, myös Kanariansaaret, minne innokkaimmat tarkkailijat matkaavat selkeämpien taivaiden toivossa. Toinen maksimi on vuorossa kuusi ja puoli tuntia myöhemmin Pohjois-Amerikassa, jolloin Suomessa on jo keskipäivä.

Suomessa tähdenlentoja suihkii taajimmin tiistaiaamuna kello 5.30-6.30 välillä. Maksimihetki koetaan noin kello 6. Tällöin meillä on vielä pimeää ja Leijonan tähtikuvio sijaitsee korkealla etelässä. Parhaimmillaan leonideja odotetaan näkyvän noin 1000 tunnissa eli noin yksi meteori noin 3-4 sekunnin välein. Maisemaa koristaa vielä Leijonan tähtikuvion länsipuolella kirkkaana loistava Jupiter.

Epävarmuutta ilmiön näkemiseen aiheuttaa sää - Suomen marraskuinen taivas on yleensä sankan pilviverhon peitossa. Toisaalta jossain päin Suomea voi olla selkeää. Lisäksi Leonidien näkymistä haittaa tuntuvasti lähes täytenä loistava Kuu, jonka odotetaan häikäisevän himmeimmät tähdenlennot näkymättömiin.

Parhaita havaintopaikkoja ovat esimerkiksi katuvaloista kaukana olevat, mahdollisimman pimeät paikat. Sumuisia paikkoja kannattaa välttää, sillä kirkas täysikuu valaisee utuisen ilmameren siten, että tähtitaivaan himmeimmät kohteet katoavat näkyvistä. Jos mahdollista, kannattaa valita sellainen paikka, jossa läntisellä taivaalla loistava Kuu jää piiloon esimerkiksi korkean rakennuksen taakse.

Vaikka varsinainen maksimi onkin aamulla, voivat sitkeimmät tarkkailla leonideja jo kello 21 ja 24 välillä. Tällöin saattaa hyvin harvakseltaan nähdä muutamia yksittäisiä ”earthgrazereita” eli ”maapallon hipojia”. Nämä ovat poikkeuksellisen syvällä ja pitkään ilmakehässä kulkevia leoniditähdenlentoja, joita näkyy leonidien maksimiyön alkaessa juuri kun Leijonan tähdistö on noussut taivaanrannan ylle. Myöhemmin yöllä näin pitkävanaisia ja hitaita leonideja ei enää näy.

Satelliitit rikkoutuvat?

Tavallista voimakkaampi meteorimyrsky on aina ylimääräinen riskitilanne satelliittien ja avaruudessa Maan ympärillä olevien alusten kannalta. Siksi satelliittioperaattorit pitävät silmänsä auki ja avaruusasemallakin valmiustasoa korotetaan. ESAn satelliittiohjauskeskuksessa Saksassa on olemassa ohjeet ja sunnitelmat mahdollisten ongelmatilanteiden varalta.

Vaikka pienenpienen hiekanmurusen osuminen satelliittiin on hyvin epätodennäköistä, on niistä osuessaan monenlaista haittaa. Kosmisella nopeudella lentävä hiukkanen saatta vaurioittaa teleskooppien peilejä tai lävistää aurinkopaneelin, ne voivat osua tietokoneissa herkkiin osiin ja saada aikaan oikosulkuja. ESAn tietoliikennesatelliitti Olympus tuhoutui todennäköisesti aikanaan Perseidien tähdenlentoparveen liittyvän hiukkasen iskusta, joten meteorimyrskyn uhka kannattaa ottaa tosissaan.

Jos satelliittioperaattorit keskittyvät laitteidensa tarkkailuun, voimme me muut antautua täysin ihailemaan taivaallisen Leijonan viimeistä ärjäisyä pitkiin aikoihin!

Lisätietoa Leonideista saa Ursasta. Siellä yhteyshenkilönä toimii Marko Pekkola, puh. (09) 684 04050 tai 050 368 7468, marko.pekkola@ursa.fi.